Vapaa-ajattelijoiden liittokokous järjestettiin 9.-10.7. Lahdessa ja allekirjoittanut oli mukana liittotason kokouksessa ensimmäistä kertaa. Liittohallituksen puheenjohtajaksi valittiin Petri Karisma, ja liittovaltuuston puheenjohtajaksi Robert Brotherus. Poikkeuksena aikaisempiin vuosiin, hallituksen ja valtuuston valinnassa päädyttiin käyttämään listaäänestystä. Tästä käytiin pitkä keskustelu, mutta menettely hyväksyttiin erillisellä äänestyksellä. Yhtenä perusteluna oli että listana valittu hallitus on todennäköisemmin yhtenäisempi toiminnassaan kuin mitä pelkillä henkilövaaleilla valittu hallitus. Perustelu on aiheellinen, sillä viime liittokokouskausien hallitukset ovatkin olleet surullisen kuuluisia sisäisistä erimielisyyksistään. Valituiksi tulivat ns. "Karisman lista" ja "Brotheruksen lista". Turkua edustaa hallituksessa puheenjohtajamme Mikko Mäkinen, jonka varajäsenenä toimii allekirjoittanut.
Uudessa hallituksessa ja valtuustossa on huomattava määrä nuorempia vapareita. Odotettavissa lienee paljon mediaan ja internetiin suuntaavaa toimintaa – onhan nyt valittu puheenjohtaja toinen eroakirkosta.fi sivuston perustajista.
Kaiken kaikkiaan liittokokous oli mukava ja inspiroiva kokemus. Eritoten keskustelut toisten edustajien kanssa varsinaisen kokouksen ulkopuolella toivat uusia näkökantoja vaparien toimintaan. Tutustuminen toisten paikkakuntien edustajiin paitsi avasi runsaasti ideoita yhteistyölle, myös muistutti että Turussa vapareiden asiat ovat varsin hyvin. Ei sitä aina muista että Suomessa on alueita (esim Pohjanmaa), joilla uskonnottomat joutuvat suoranaisen ahdistelun kohteeksi. Paljon riittää siis työtä.
Antti Ellonen
Turun vapaa-ajattelijoiden vpj
Liittohallituksen varajäsen
tiistai 26. heinäkuuta 2011
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Jumalanpilkka vs. sananvapaus
Mikä on pyhää? Kuka sen määrittää? Onko sinun pyhäsi oltava minun pyhäni? Muun muassa näitä asioita vapareiden mielestä on tärkeä pohtia. Siksipä Turun vapaa-ajattelijat haluaa 75-vuotisjuhlavuotenaan herättää kaikki miettimään missä kulkee pyhän kunnioittamisen ja sananvapauden raja, ja kuka tuon rajan määrää.
Tätä tarkoitusta varten Turun vaparit järjestää piirroskilpailun, joka osuu samoihin aikoihin kuin maailmanlaajuisesti vietettävä Piirrä Muhammed -päivä. Kuka tahansa voi osallistua Piirrä pyhä- piirroskilpailuun tapahtuman Facebook-sivulla jotka avataan kilpailun käynnistyessä 16.5, tai vaihtoehtoisesti lähettämällä piirroksensa sähköpostitse tai kirjepostilla. Piirrätkö oman pyhäsi vai jonkun toisen on oma valintasi. Kaikki kuvat liitetään facebook-sivulle, ja kilpailuajan päättyessä Pyhän Kolminaisuuden päivänä 19.6.2011 eniten tykkäyksiä saanut piirros palkitaan hienolla sananvapausaiheisella palkinnolla. Mainostamme kilpailua vielä sen alkaessa, ainakin täällä blogissa kuin myös hienoilla, uudistuneen ilmeen saaneilla kotisivuillamme, sekä facebookryhmässämme.
Jumalanpilkka ja ihmisoikeudet; eli ”Olen sananvapauden puolesta, mutta...”
Pyhyys määrittyy yhteiskunnassamme usein uskontojen kautta, pyhäksi luetaan se minkä Pyhät Tekstit ovat pyhäksi julistaneet, mukaan lukien itsensä. Juuri tällaisen kaltaista uskonnollista pyhää suojaamaan on monissa lakijärjestelmissä jumalanpilkkapykäliä.
Koraanin polttaminen, pyhitetyn ehtoollisleivän tuhoaminen, Muhammedin piirtäminen, sianlihan syöminen, muu ”kielletty” tai ”loukkaava” toiminta: vaikka näiden pyhien asioiden kunnioittamista uskonnon sisäinen logiikka vaatisikin, on niiden kunnioittamisen vaatiminen kyseisten uskontojen ulkopuolisilta henkilöiltä, eli ihmisiltä jotka eivät kyseisiä tabuja noudata tai pidä pyhänä, vähintäänkin kyseenalaista. Ihmiset ja ihmisryhmät loukkaantuvat, toiset herkemmin kuin toiset. Oikeus olla loukkaantumatta ei kuitenkaan ole yleismaailmallinen ihmisoikeus. Yksilön vapauksia ei rajoiteta eikä mitään konkreettista pahaa tapahdu vaikka toiset ihmisryhmät tekevät julkisesti tiettäväksi olevansa eri mieltä uskonnollisten pyhien asioiden pyhyydestä. Mutta mitä loukkaantumisista on seurannut on ollut traagisempaa: väkivaltaan turvautuminen ja ihmishenkien menettäminen, vain siksi että fanaatikkojen kanssa ollaan eri mieltä, että heitä ei kunnioiteta. Toinen suuri tragedia ovat ne maltilliset, uskovat tai uskonnottomat, joiden mielestä asioiden avoimen kritisoinnin ja julkisen erimielisyyden, demokratian kulmakivien, tulisi jollakin tasolla olla alisteisia ääriuskovaisten herkkyydelle sietää eriäviä mielipiteitä, loukkaaviakin sellaisia.
Tarkoituksellisen jumalanpilkan, kuten mahdollisesti tähän piirroskilpailuumme osallistuvien töiden, ensisijainen tarkoitus ei usein olekaan pilkata tai loukata herkästi loukkaantuvia ja siten osoittaa senkaltaisen loukkaantumisen naurettavuus ja järjettömyys, vaan ennemmin juhlia ja puolustaa sananvapauttamme ja korostaa uskonnollisten väitteiden kyseenalaistamisen tärkeyttä. Ainoa ilmaisu joka tarvitsee puolustamista on sellainen joka loukkaa jotakuta, sillä mitä kukaan ei yritä tukahduttaa sitä ei myöskään tarvitse suojella.
(Sivuhuomiona ja hupaisena yhteensattumana: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän huhtikuussa kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa näkyvyyttä saava ”Lasten Pyhä” –piirroskilpailu on ollut selkeästi tiettyjen Raamatun säkeiden ohjattua kuvitusta, työt on otsikoitu teemoin ”...suurin niistä on rakkaus.” Turun vapareiden Piirrä Pyhä- kilpailu lähtee hyvin erilaisista lähtökohdista. ”...suurin niistä on sananvapaus?”)
Jumalanpilkkalakien tarkoituksesta ja käytöstä
Jumalanpilkkalakien, sekä muita uskonnollista loukkausta koskevien lakien, tarkoitukseksi annetaan usein yhteiskunta- ja uskonrauhan ylläpitäminen. Tämä logiikka on käytössä YK:ta myöden, ja sen puolustajat pitävät kyseisiä lainsäädäntöjä osana yleismaailmallisempaa ihmisoikeuslainsäädäntöä. Kyseisen logiikan mukaan uskontojen kunnianloukkaus on uskovia ryhmiä syrjivää sekä heikentää kyseisten ryhmien mahdolisuuksia uskonvapauteen. Tutkimukset kuitenkin osoittavat toista. Jumalanpilkkalakien käytön on todettu ennemminkin johtavan perusihmisoikeuksien loukkauksiin kuin niiden puolustamiseen. Ei voida kiistää etteikö uskonnonvapautta rajoitettaisi ja loukattaisi nyky-yhteiskunnissa, ja etteikö yksilöiden uskontoon kohdistuvaa syrjintää tapahtuisi runsaastikin. Väite, että uskontoon kohdistuvat loukkavat tai kriittiset puheet rajoittaisivat uskovien mahdollisuuksia vapaasti harjoittaa uskontoaan sen sijaan on yksiselitteisesti väärä. Kaikki ihmisoikeudet ovat toisistaan riippuvaisia ja toisistaan erottamattomissa, ja sananvapaus on muillekin vapauksille elintärkeä, myös uskonvapaudelle. Ei ole myöskään todisteita siitä että uskontojen loukkaamisen kielto auttaisi uskonvihan liennyttämisessä, sillä jumalanpilkkalakien käyttö näyttää ennemminkin lietsovan ja pahentavan yhteiskunnallisia konflikteja kuin estävän niitä.
Jumalanpilkkalait ovat myös hyvin laveasti määriteltyjä ja siten tulkinnanvaraisia. Tarkkojen kriteerien puuttuminen johtaa väistämättä sattumanvaraiseen toimeenpanoon, syyttäjien mielivaltaan. Jumalanpilkkalait ovat aina myös jo määritelmällisestikin syrjiviä, sillä kunkin valtion lait turvaavat vain kyseisen valtion viralliseksi tunnustamat uskonnot, esim Kreikassa lainsäädäntö estää vain Kreikkalais-Ortodoksisen uskon loukkaukset. Lakeja käytetäänkin laajasti vähemmmistöuskontojen vainoamiseen, kuten esim. Egyptissä, Indonesiassa että Pakistanissa. Valtio joutuu täten ottamaan kantaa eri uskonnollisten ryhmien pyhien kirjoitusten tulkintaan, niiden totuusväitteisiin, ja päätyykin yleensä kannattamaan suurinta lahkoa tai kovaäänisimpien johtajien vaateita. Lakien syrjivyys olikin yksi syy miksi Iso-Britannia kumosi jumalanpilkkalainsäädäntönsä vuonna 2008. Jumalanpilkkalakeja käytetään myös yhteisön vahvistamiseen ja yhdenmukaistamiseen, pitämään uskovat tarpeeksi uskovaisina, esimerkiksi pidättäytymään paastossa Ramadanin aikana.
Jumalanpilkkalakien tulevaisuus ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset
Jumalanpilkasta saatavat tuomiot ovat Suomessa huomattavasti lievempiä kuin monissa muslimivaltioissa joissa sharia-laki on voimassa, ja jossa jumalanpilkasta voi saada jopa kuolemantuomion. Länsimaisiin sivistysvaltiohin verrattuna Suomi on kuitenkin pienessä seurassa, sillä Euroopassa vain Itävallassa, Tanskassa, Kreikassa, Italiassa, Alankomaissa, Liechtensteinissa ja San Marinossa on jumalanpilkka lailla kielletty. Erikseen voi uskonnollinen loukkaus olla kriminalisoitua, ja näin on Suomen lisäksi seuraavissa Euroopan valtioissa: Andorra, Kypros, Kroatia, Czech, Tanska, Espanja, Saksa, Kreika, Islanti, Italia, Liettua, Norja, Alankomaat, Puola, Portugali, Venäjä, Slovakia, Sveitsi, Turkki ja Ukraina. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous totesi vuonna 2007 että Euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa jumalanpilkan ei tulisi olla rikos kansallisessa rikoslainsäädännössä. Seuraavana vuonna Euroopan neuvoston Venetsian komissio, perustuslakiasiantuntijoista koostuva neuvoa-antava elin, oli samoilla linjoilla. Raportissaan sananvapauden ja uskonnonvapauden suhteesta komissio korosti eroa jumalanpilkan, uskonnollisen loukkauksen sekä uskonnolliseen vihaan kiihottamisen välillä, ja suositti jäsenvaltioitaan poistamaan jumalanpilkkalainsäädännön.
Kiihottaminen vihaan, olkoon sitten syynä uskonto, rotu tai muu yksilöä tai ryhmää määrittävä tekijä, on mahdollista kriminalisoida, sillä kansainväliset ihmisoikeussopimukset antavat mahdollisuuden rajoittaa sananvapautta jos se on välttämätöntä, ei siis vain mikäli se olisi käytännöllistä, sopivaa tai järkevää. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on todennut vuonna 1976 että vaikka ilmaisu olisi häiritsevää, loukkaavaa ja järkyttävää, on se suojattua, sillä ilman senkaltaisen ilmaisun hyväksymistä ei olisi demokraattista yhteiskuntaa. Jumalanpilkkalakien olemassaolo, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, saa ihmisoikeudet heittämään häränpyllyä sillä niitä käytetään ihmisten puheiden ja tekojen rajoittamiseen aineettomien ideoiden suojaamiseksi. Ihmisten yhdenvertaisuus ja laillisuusperiaate uhrataan uskonnollisen oikeaoppisuuden ja subjektiivisen paheksunnan alttarille.
Kevyttä iltalukemistoa mikäli jumalanpilkkalakien ja sananvapauden suhde kiinnostaa laajemmalti:
Freedom House: Policing Belief: the impact of blasphemy laws on human rights http://freedomhouse.org/images/File/policing_belief/Policing_Belief_Full.pdf
European commission for democracy through law (Venice commission) report on the relationship between freedom of expression and freedom of religion: the issue of regulation and prosecution of blasphemy, religious insult and incitement to religious hatred. http://www.venice.coe.int/docs/2008/CDL-AD%282008%29026-e.pdf
tiistai 30. marraskuuta 2010
Demokratia on uskontoa parempi
Mediassa on esiintynyt Ajankohtaisen kakkosen Homoilta-keskusteluohjelman jälkeen paljon kritiikkiä erityisesti evankelisluterilaista kirkkoa vastaan. Kritiikki on noussut muutamien kirkkoon läheisesti sidoksissa olevan tai voimakkaasti kristinuskoa tunnustavan henkilöiden lausumisista.
Keskustelun aiheena on ollut sukupuolineutraali avioliittolaki. Mielenkiintoista on, että keskustelun osapuolina ovat olleet pääasiassa evankelisluterilaisen kirkon edustajat, vihreät, perussuomalaiset ja seksuaalitasa-arvojärjestöt. Seksuaalitasa-arvojärjestöjen mielenkiinnon asiaan voin hyvin ymmärtää, sillä onhan kyseessä merkittävä epätasa-arvoistava seikka lainsäädännössä. Vihreät ja perussuomalaiset taas lainsäätäjän asemassa ovat varteenotettavia keskustelukumppaneita.
Uskontokuntien kanta on kuitenkin noussut päällimmäiseksi keskustelussa. On tuntunut, että sukupuolineutraali avioliittolaki tyssäisi erityisesti evankelisluterilaisen kirkon vastustukseen. Evankelisluterilaisella kirkolla tai muilla uskonnollisilla yhteisöillä ei tulisi olla valtaa sanella lainsäädäntöä. Lainsäädäntötyöstä vastaa eduskunta.
Mikäli kirkon sananvalta lainsäädännössä olisi samanlainen kuin yhdistyksillä, niin sen mielipidettä tulee kuulla, mutta siihen sen pitääkin jäädä. Lainsäädäntötyö ei saa estyä sen perusteella, mikä suurimman uskonnollisen yhteisön omien tekstien tulkinta saattaa ajanhetkellä olla. Lainsäädännön tulee heijastaa ajankohtaista tilannetta. Mikäli perusteita haetaan Raamatusta, niin omaksumme usein jopa 2000 vanhaa etiikkaa.
Lainsäädäntötyötä ei voi tehdä Raamatun tai edes sen ajankohtaisen tulkinnan perusteella. Demokratia on uskontoa parempi lainsäätäjä.
Vesa Niemi
Keskustelun aiheena on ollut sukupuolineutraali avioliittolaki. Mielenkiintoista on, että keskustelun osapuolina ovat olleet pääasiassa evankelisluterilaisen kirkon edustajat, vihreät, perussuomalaiset ja seksuaalitasa-arvojärjestöt. Seksuaalitasa-arvojärjestöjen mielenkiinnon asiaan voin hyvin ymmärtää, sillä onhan kyseessä merkittävä epätasa-arvoistava seikka lainsäädännössä. Vihreät ja perussuomalaiset taas lainsäätäjän asemassa ovat varteenotettavia keskustelukumppaneita.
Uskontokuntien kanta on kuitenkin noussut päällimmäiseksi keskustelussa. On tuntunut, että sukupuolineutraali avioliittolaki tyssäisi erityisesti evankelisluterilaisen kirkon vastustukseen. Evankelisluterilaisella kirkolla tai muilla uskonnollisilla yhteisöillä ei tulisi olla valtaa sanella lainsäädäntöä. Lainsäädäntötyöstä vastaa eduskunta.
Mikäli kirkon sananvalta lainsäädännössä olisi samanlainen kuin yhdistyksillä, niin sen mielipidettä tulee kuulla, mutta siihen sen pitääkin jäädä. Lainsäädäntötyö ei saa estyä sen perusteella, mikä suurimman uskonnollisen yhteisön omien tekstien tulkinta saattaa ajanhetkellä olla. Lainsäädännön tulee heijastaa ajankohtaista tilannetta. Mikäli perusteita haetaan Raamatusta, niin omaksumme usein jopa 2000 vanhaa etiikkaa.
Lainsäädäntötyötä ei voi tehdä Raamatun tai edes sen ajankohtaisen tulkinnan perusteella. Demokratia on uskontoa parempi lainsäätäjä.
Vesa Niemi
Vastine Turun Sanomille
On positiivista että TS nostaa esiin uskonto/uskonnottomuus -keskustelun ja esittelee kaksi viime aikoina ilmestynyttä kirjaa, Ilkka Pyysiäisen Jumalaa ei ole sekä Michael Martinin toimittama Ateismi. Tämä positiivisuus kuitenkin karisee jo mielipidekirjoituksenomaisen artikkelin toisessa kappaleessa josta eteenpäin mennään kirjoittajan mutu-tuntumalla. Ateismi Salmisen mukaan vaikuttaa tuontiartikkelilta. Kuten monessa muussakin kohdassa Salminen rinnastaa vertailukelvottomia asioita, tässä amerikkalais-englantilaisen "uusateismin" sekä pelkistetyn ateismin kannanottona uskovien totuusväitteeseen "Jumala on olemassa". Tähän väitteeseen a-teismi siis on vain vastaväite "En usko tuota." Tässä terminsä mukaisessa määritelmässä a-teisimia on ollut, ja tullee olemaan, niin kauan kuin on joku joka kyseisen totuusväitteen esittää. Filosofisena rakennelmanakin ateismin juuret toki ulottuvat jo antiikin päiviin asti. Mikäli Salminen on tullut ateismia ajatelleeksi vasta huomattuaan Hitchensin ja Dawkinsin kaltaiset "omahyväiset" ja "ylimieliset" anteeksipyytelemättömät ateistit niin selvästikin sen kaltainen esittämistapa ja äänensävy ovat tehokkaita.
Salminen esittää väitteen että Euroopassa valtiot ovat pääosin sekulaareja, maallistuneita. Moniin muihin maailman alueisiin verrattuna tämä onkin totta, mutta vaikka asiat eivät ole yhtä huonosti kuin muualla, se ei tarkoita etteivätkö ne voisi olla paremmin. Suomihan ei ole maallinen valtio vaan meillä on valtionkirkko jonka lonkerot ulottuvat synnytysosastolta vanhainkoteihin. Tämän asian korjaamiseksi mm. Vapaa-ajattelijat on jo vuosikymmeniä tehnyt kovaa työtä. Joten aivan varmasti täällä(kin) on tilaus ateismille, kuten Salminenkin toteaa.
Uusateismin tähtien arvostelu tekstissä jossa heidän kirjojaan ei arvostella (Dennetillä tosin on essee Ateismi -kirjassa) vaikuttaa itsetarkoitukselliselta, helpolta kohteelta. Jään ihmettelemään mistä "itse asiasta" kyseiset herrat ovat niin perin juurin tietämättömiä? Uskonasioista arvatenkin, sillä Pyysiäisen kirjan arvostelussakin käy ilmi Salmisen ajatus etteivät muut kuin uskontotieteilijät saisi kirjoittaa uskosta, syyttäen Pyysiäistä tieteellisestä nörttimäisyydestä ja Kari Enqvistiä uskonasioiden amatööriksi. Tällainen lähtökohta on täysin kestämätön. Aivan kuten politiikka on liian tärkeä asia jätettäväksi poliitikoille, myös uskonto vaikuttaa elämäämme liikaa voidaksemme jättää sen tutkimisen uskontotieteilijöille. Salminen tuntuu lankeavan Hovimiehen Vastineeseen: Emme näe keisarin uusia vaatteita koska emme ole tutustuneet tutkimuksiin suurenmoisista ja eksoottisista nahoista tehtyihin keisarin saappaisiin, tai kirjoituksiin keisarin sulkahatun loistavuudesta. Kuinka on lukuisia koulukuntia jotka ylistävät keisarin vaatepartta, ja me vain ylimielisesti ja omahyväisesti naureskelemme keisarin olevan alaston!
Toinen selkeä argumentaatiovirhe johon Salminen syyllistyy on virheellinen analogia uskonnon ja jumalan välillä. Pyysiäisen kirjan nimeä "Jumalaa ei ole" Salminen ihmettelee, sillä Pyysiäinenhän tietää että on uskonto muutakin: yhteisöllisyyttä, elämäntapa, rituaaleja. Tuskin on ateisteja jotka eivät usko uskonnon olemassaoloon, vaikka sen vastaisia olisivatkin. Eikä sellainen lähestymistapa rationaalinen olisikaan. Mutta Salmisen väite ”koska uskonto on olemassa, niin siksi jumala on olemassa” on, ylimielisesti sanottuna, naurettava. Hän väittää ihmisten ylläpitävän todellisuutta kielellä ja käsitejärjestelmissä. Roskaa! Siis koska meillä on käsite ja sana yksisarviselle siksipä yksisarvisia on olemassa?! Tai vaihtakaa mikä tahansa muu keksimänne käsite sanan jumala tilalle nähdäksenne kuinka tyhjää tämänkaltainen käsitetemppuilu on. Kolmevuotias voi kuvitella mörköjä sänkynsä alle, muttei se tarkoita että niitä siellä olisi. Todellisuutta on se mikä ei katoa kun lakkaat uskomasta siihen.
Salmisen kirjoituksessa tieteellisyyden katsotaan olevan sama asia matemaattisten luonnontieteiden kanssa, sanoja tiede ja fysiikka käytetään lähes synonyymeinä. Kenties siksi että tämä tieteenala koetaan kovimmaksi ja kylmimmäksi, karun pelkistetyksi. Ja siitä hänen mielestään sopii väitellä. Premissi on väärä, joten ei ihme että johtopäätöksetkin sitä ovat. Salminen tuntuu kokevan tieteellisen lähestymistavan ihmisyyttä ja elämää väheksyvänä, reduktionistisena, ja tuntuu sanovan että elämässä on muutakin kuin tiede. Omiin silmiini ei ole sattunut ainuttakaan ateismin teesikokoelmaa, Salmista lainatakseni, jossa näin väitettäisiinkään. Mielipidekirjoituksessa tällaisten olkinukkien, itserakennettujen vastapuolen irvikuvien, käyttö ei ole osoitus rehellisestä argumentoinnista. Tieteellisyys, tieteellinen maailmankuva, tarkoittaa vain että asioille haetaan luonnollista syytä ja selitystä, vaaditaan asioille ja ilmiöille selitykset joilla on dokumentoitu todisteiden ketju jota kuka tahansa voi tutkia. Tieteellisen maailmankuvan hyveinä voidaan pitää kriittistä ajattelua, joustavuutta, avoimuutta, todentamista sekä todisteita. Lähtökohtana on että kaiken on oltava avoinna rationaaliselle, järkiperäiselle, todistelähtöiselle kritiikille. Tieteellinen metodi on sama, oli kyseessä sitten Salmisen karsastama fysiikka tai mikä tahansa muu tieteenala jolla toivotaan saavutettavan tietoa joka on oikeaa. Mikäli ei maailmankuvansa oikeellisuudesta välitä, vaan lähestyy asiaa muista lähtökohdista, on tietysti yhdentekevää mistä hatusta turvaa, lohtua tai merkitystä elämäänsä vetää. Vaikkei tiede kaikkea pystykään selittämään, ei aukkoja silti voi täyttää millä tahansa vailla todellisuuspohjaa olevalla uskomusjärjestelmällä.
Salmisen mukaan historiallinen, psykologinen tai sosiologinen tieto ei sodi jumalan olemassaoloväitettä vastaan. Entä sitten? Historiallinen, psykologinen tai sosiologinen tieto ei myöskään sodi yksisarvisten olemassaoloväitettä vastaan. Tarkoittaako tämä että yksisarvisia on olemassa? Nämä tieteenalat eivät lähtökohtaisesti tutki jumalväitteiden todellisuuspohjaa, joten tutkimustuloksia suuntaan tai toiseen aiheesta on turha etsiä. Toiseksi todisteiden puute jonkin olemattomuudesta ei ole minkäänlainen todiste olemassaolon puolesta.
Kolmas päättelyvirhe Salmisen artikkelissa on jo otsikossa, ateismin rinnastaminen fundamentalistiuskoon. Kahden vertailukelvottoman asian rinnastaminen toisen asettamiseksi huonoon valoon on älyllisesti epärehellistä. Ateismi ei ole uskontoa, sillä ei ole dogmeja eikä opinkappaleita saati auktoriteetteja. Ateismi on yhtä lailla uskonto kuin se ettei keräile postimerkkejä on harrastus. Ja se että Suomessa, tai länsimaissa yleisestikin, uskontokritiikki ja ateismi näyttäytyvät Abrahamisten uskontojen vastavoimana, lienee ymmärrettävää koska ne uskonnot ovat läsnä näissä yhteiskunnissa. Salminenkaan tuskin esittää että ateismia käsittelevän kirjan tulisi käsitellä kaikkien maailman tuhansien ja taas tuhansien eri uskontojen todenperäisyyttä. Se ettei muita uskontoja käsitteleviä kirjoja ole hänen käsiinsä sattunut lienee siis vain maantieteen sanelema sattuma.
Meidän ateistien tulisi Salmisen mukaan ottaa uskonto vakavammin ja tieteellisemmin. Ja uskokaa että näin teemme, ja juuri Salmisen mainitsemasta syystä: uskolla on vahva vaikutus ihmisten toimintaan. Ihmiset tekevät eivät vain omaan elämäänsä vaan meidän kaikkien elämäämme ja jopa kuolemaamme vaikuttavia päätöksiä uskontoonsa ja uskoonsa nojaten, tiedon sijaan. Mikäli näin ei olisi, jäisi suuri osa ateistiliikkeestä toimettomaksi.
Turun Vapaa-ajattelijat ry.
Elina Kokkonen ja Ville Huhta
Alla vielä linkki kirja-arvosteluun:
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/177328.html
Salminen esittää väitteen että Euroopassa valtiot ovat pääosin sekulaareja, maallistuneita. Moniin muihin maailman alueisiin verrattuna tämä onkin totta, mutta vaikka asiat eivät ole yhtä huonosti kuin muualla, se ei tarkoita etteivätkö ne voisi olla paremmin. Suomihan ei ole maallinen valtio vaan meillä on valtionkirkko jonka lonkerot ulottuvat synnytysosastolta vanhainkoteihin. Tämän asian korjaamiseksi mm. Vapaa-ajattelijat on jo vuosikymmeniä tehnyt kovaa työtä. Joten aivan varmasti täällä(kin) on tilaus ateismille, kuten Salminenkin toteaa.
Uusateismin tähtien arvostelu tekstissä jossa heidän kirjojaan ei arvostella (Dennetillä tosin on essee Ateismi -kirjassa) vaikuttaa itsetarkoitukselliselta, helpolta kohteelta. Jään ihmettelemään mistä "itse asiasta" kyseiset herrat ovat niin perin juurin tietämättömiä? Uskonasioista arvatenkin, sillä Pyysiäisen kirjan arvostelussakin käy ilmi Salmisen ajatus etteivät muut kuin uskontotieteilijät saisi kirjoittaa uskosta, syyttäen Pyysiäistä tieteellisestä nörttimäisyydestä ja Kari Enqvistiä uskonasioiden amatööriksi. Tällainen lähtökohta on täysin kestämätön. Aivan kuten politiikka on liian tärkeä asia jätettäväksi poliitikoille, myös uskonto vaikuttaa elämäämme liikaa voidaksemme jättää sen tutkimisen uskontotieteilijöille. Salminen tuntuu lankeavan Hovimiehen Vastineeseen: Emme näe keisarin uusia vaatteita koska emme ole tutustuneet tutkimuksiin suurenmoisista ja eksoottisista nahoista tehtyihin keisarin saappaisiin, tai kirjoituksiin keisarin sulkahatun loistavuudesta. Kuinka on lukuisia koulukuntia jotka ylistävät keisarin vaatepartta, ja me vain ylimielisesti ja omahyväisesti naureskelemme keisarin olevan alaston!
Toinen selkeä argumentaatiovirhe johon Salminen syyllistyy on virheellinen analogia uskonnon ja jumalan välillä. Pyysiäisen kirjan nimeä "Jumalaa ei ole" Salminen ihmettelee, sillä Pyysiäinenhän tietää että on uskonto muutakin: yhteisöllisyyttä, elämäntapa, rituaaleja. Tuskin on ateisteja jotka eivät usko uskonnon olemassaoloon, vaikka sen vastaisia olisivatkin. Eikä sellainen lähestymistapa rationaalinen olisikaan. Mutta Salmisen väite ”koska uskonto on olemassa, niin siksi jumala on olemassa” on, ylimielisesti sanottuna, naurettava. Hän väittää ihmisten ylläpitävän todellisuutta kielellä ja käsitejärjestelmissä. Roskaa! Siis koska meillä on käsite ja sana yksisarviselle siksipä yksisarvisia on olemassa?! Tai vaihtakaa mikä tahansa muu keksimänne käsite sanan jumala tilalle nähdäksenne kuinka tyhjää tämänkaltainen käsitetemppuilu on. Kolmevuotias voi kuvitella mörköjä sänkynsä alle, muttei se tarkoita että niitä siellä olisi. Todellisuutta on se mikä ei katoa kun lakkaat uskomasta siihen.
Salmisen kirjoituksessa tieteellisyyden katsotaan olevan sama asia matemaattisten luonnontieteiden kanssa, sanoja tiede ja fysiikka käytetään lähes synonyymeinä. Kenties siksi että tämä tieteenala koetaan kovimmaksi ja kylmimmäksi, karun pelkistetyksi. Ja siitä hänen mielestään sopii väitellä. Premissi on väärä, joten ei ihme että johtopäätöksetkin sitä ovat. Salminen tuntuu kokevan tieteellisen lähestymistavan ihmisyyttä ja elämää väheksyvänä, reduktionistisena, ja tuntuu sanovan että elämässä on muutakin kuin tiede. Omiin silmiini ei ole sattunut ainuttakaan ateismin teesikokoelmaa, Salmista lainatakseni, jossa näin väitettäisiinkään. Mielipidekirjoituksessa tällaisten olkinukkien, itserakennettujen vastapuolen irvikuvien, käyttö ei ole osoitus rehellisestä argumentoinnista. Tieteellisyys, tieteellinen maailmankuva, tarkoittaa vain että asioille haetaan luonnollista syytä ja selitystä, vaaditaan asioille ja ilmiöille selitykset joilla on dokumentoitu todisteiden ketju jota kuka tahansa voi tutkia. Tieteellisen maailmankuvan hyveinä voidaan pitää kriittistä ajattelua, joustavuutta, avoimuutta, todentamista sekä todisteita. Lähtökohtana on että kaiken on oltava avoinna rationaaliselle, järkiperäiselle, todistelähtöiselle kritiikille. Tieteellinen metodi on sama, oli kyseessä sitten Salmisen karsastama fysiikka tai mikä tahansa muu tieteenala jolla toivotaan saavutettavan tietoa joka on oikeaa. Mikäli ei maailmankuvansa oikeellisuudesta välitä, vaan lähestyy asiaa muista lähtökohdista, on tietysti yhdentekevää mistä hatusta turvaa, lohtua tai merkitystä elämäänsä vetää. Vaikkei tiede kaikkea pystykään selittämään, ei aukkoja silti voi täyttää millä tahansa vailla todellisuuspohjaa olevalla uskomusjärjestelmällä.
Salmisen mukaan historiallinen, psykologinen tai sosiologinen tieto ei sodi jumalan olemassaoloväitettä vastaan. Entä sitten? Historiallinen, psykologinen tai sosiologinen tieto ei myöskään sodi yksisarvisten olemassaoloväitettä vastaan. Tarkoittaako tämä että yksisarvisia on olemassa? Nämä tieteenalat eivät lähtökohtaisesti tutki jumalväitteiden todellisuuspohjaa, joten tutkimustuloksia suuntaan tai toiseen aiheesta on turha etsiä. Toiseksi todisteiden puute jonkin olemattomuudesta ei ole minkäänlainen todiste olemassaolon puolesta.
Kolmas päättelyvirhe Salmisen artikkelissa on jo otsikossa, ateismin rinnastaminen fundamentalistiuskoon. Kahden vertailukelvottoman asian rinnastaminen toisen asettamiseksi huonoon valoon on älyllisesti epärehellistä. Ateismi ei ole uskontoa, sillä ei ole dogmeja eikä opinkappaleita saati auktoriteetteja. Ateismi on yhtä lailla uskonto kuin se ettei keräile postimerkkejä on harrastus. Ja se että Suomessa, tai länsimaissa yleisestikin, uskontokritiikki ja ateismi näyttäytyvät Abrahamisten uskontojen vastavoimana, lienee ymmärrettävää koska ne uskonnot ovat läsnä näissä yhteiskunnissa. Salminenkaan tuskin esittää että ateismia käsittelevän kirjan tulisi käsitellä kaikkien maailman tuhansien ja taas tuhansien eri uskontojen todenperäisyyttä. Se ettei muita uskontoja käsitteleviä kirjoja ole hänen käsiinsä sattunut lienee siis vain maantieteen sanelema sattuma.
Meidän ateistien tulisi Salmisen mukaan ottaa uskonto vakavammin ja tieteellisemmin. Ja uskokaa että näin teemme, ja juuri Salmisen mainitsemasta syystä: uskolla on vahva vaikutus ihmisten toimintaan. Ihmiset tekevät eivät vain omaan elämäänsä vaan meidän kaikkien elämäämme ja jopa kuolemaamme vaikuttavia päätöksiä uskontoonsa ja uskoonsa nojaten, tiedon sijaan. Mikäli näin ei olisi, jäisi suuri osa ateistiliikkeestä toimettomaksi.
Turun Vapaa-ajattelijat ry.
Elina Kokkonen ja Ville Huhta
Alla vielä linkki kirja-arvosteluun:
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/177328.html
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Uskonto ja seksuaalisuus
Turun Vapaa-ajattelijat ry. järjestää perinteisen keväisen keskustelutilaisuutensa jälleen mielenkiintoisella aiheella. Tänä keväänä tartumme ajankohtaiseen aiheeseen Uskonto ja seksuaalisuus-teemalla.
Uskonto ja seksuaalisuus ovat aina olleet törmäyskurssilla. Varsinkin valtauskonnot ovat olleet kärkkäästi puuttumassa ihmisen seksuaalisuuteen aina. Onko seksuaalisuus yksi ihmisen perusvieteistä? Mikä tekee seksuaalisuudesta niin pelottavan uskonnoille? Mikä on ”hyväksyttyä” ja mikä ei uskontojen piireissä? Näihin kaikkiin kysymyksiin, ja moniin muihin, Turun Vapaa-ajattelijat haluavat etsiä vastauksia keskustelutilaisuudessaan.
Paikalla keskustelemassa ovat dosentti Tiina Mahlamäki FT Turun Yliopistosta uskontotieteiden laitokselta, hän on erikoistunut erityisesti uskonnon ja sukupuolen kysymyksiin.
Myös keskustelemassa on kirkkoherra, arkkipiispaehdokas Jouni Lehikoinen Mikaelin seurakunnasta ja SETA- ja Vapaa-ajattelijat-aktiivi Tarja Koivumäki.
Tilaisuus järjestetään Turussa, Vanhalla suurtorilla sinisessä huoneessa (Vanha Suurtori 3, 20500 Turku) lauantaina 17.4.2010 klo 14. Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin.
Keskustelutilaisuuden jälkeen, noin klo. 15.45. järjestetään Turun Vapaa-ajattelijoiden sääntömääräinen kevätkokous, jonne ovat tervetulleita kaikki Turun Vapaa-ajattelijat ry:n jäsenet.
Lisätiedot:
puheenjohtaja, Mikko Mäkinen
puh: 044-2090445
email: mikko6000@gmail.com
Uskonto ja seksuaalisuus ovat aina olleet törmäyskurssilla. Varsinkin valtauskonnot ovat olleet kärkkäästi puuttumassa ihmisen seksuaalisuuteen aina. Onko seksuaalisuus yksi ihmisen perusvieteistä? Mikä tekee seksuaalisuudesta niin pelottavan uskonnoille? Mikä on ”hyväksyttyä” ja mikä ei uskontojen piireissä? Näihin kaikkiin kysymyksiin, ja moniin muihin, Turun Vapaa-ajattelijat haluavat etsiä vastauksia keskustelutilaisuudessaan.
Paikalla keskustelemassa ovat dosentti Tiina Mahlamäki FT Turun Yliopistosta uskontotieteiden laitokselta, hän on erikoistunut erityisesti uskonnon ja sukupuolen kysymyksiin.
Myös keskustelemassa on kirkkoherra, arkkipiispaehdokas Jouni Lehikoinen Mikaelin seurakunnasta ja SETA- ja Vapaa-ajattelijat-aktiivi Tarja Koivumäki.
Tilaisuus järjestetään Turussa, Vanhalla suurtorilla sinisessä huoneessa (Vanha Suurtori 3, 20500 Turku) lauantaina 17.4.2010 klo 14. Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin.
Keskustelutilaisuuden jälkeen, noin klo. 15.45. järjestetään Turun Vapaa-ajattelijoiden sääntömääräinen kevätkokous, jonne ovat tervetulleita kaikki Turun Vapaa-ajattelijat ry:n jäsenet.
Lisätiedot:
puheenjohtaja, Mikko Mäkinen
puh: 044-2090445
email: mikko6000@gmail.com
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Tervetuloa!
Turun Vapaa-ajattelijat siirtyvät myös blogi-aikakauteen. Tarkoituksenamme on kertoa täällä tulevista tapahtumistamme, jäseniemme ajatuksista, kannanotoistamme... lyhyesti sanottuna kaikesta toiminnastamme!
Pyrimme pitämään kirjoitustiheyden mahdollisimman lyhyenä, että aina löytyy luettavaa niin jäsenillemme kuin muille kiinnostuneille.
Tervetuloa seuraamaan Turun Vapaa-ajattelijoiden blogia!
terv. Mikko Mäkinen, puheenjohtaja, Turun Vapaa-ajattelijat.
Pyrimme pitämään kirjoitustiheyden mahdollisimman lyhyenä, että aina löytyy luettavaa niin jäsenillemme kuin muille kiinnostuneille.
Tervetuloa seuraamaan Turun Vapaa-ajattelijoiden blogia!
terv. Mikko Mäkinen, puheenjohtaja, Turun Vapaa-ajattelijat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)