Mikä on pyhää? Kuka sen määrittää? Onko sinun pyhäsi oltava minun pyhäni? Muun muassa näitä asioita vapareiden mielestä on tärkeä pohtia. Siksipä Turun vapaa-ajattelijat haluaa 75-vuotisjuhlavuotenaan herättää kaikki miettimään missä kulkee pyhän kunnioittamisen ja sananvapauden raja, ja kuka tuon rajan määrää.
Tätä tarkoitusta varten Turun vaparit järjestää piirroskilpailun, joka osuu samoihin aikoihin kuin maailmanlaajuisesti vietettävä Piirrä Muhammed -päivä. Kuka tahansa voi osallistua Piirrä pyhä- piirroskilpailuun tapahtuman Facebook-sivulla jotka avataan kilpailun käynnistyessä 16.5, tai vaihtoehtoisesti lähettämällä piirroksensa sähköpostitse tai kirjepostilla. Piirrätkö oman pyhäsi vai jonkun toisen on oma valintasi. Kaikki kuvat liitetään facebook-sivulle, ja kilpailuajan päättyessä Pyhän Kolminaisuuden päivänä 19.6.2011 eniten tykkäyksiä saanut piirros palkitaan hienolla sananvapausaiheisella palkinnolla. Mainostamme kilpailua vielä sen alkaessa, ainakin täällä blogissa kuin myös hienoilla, uudistuneen ilmeen saaneilla kotisivuillamme, sekä facebookryhmässämme.
Jumalanpilkka ja ihmisoikeudet; eli ”Olen sananvapauden puolesta, mutta...”
Pyhyys määrittyy yhteiskunnassamme usein uskontojen kautta, pyhäksi luetaan se minkä Pyhät Tekstit ovat pyhäksi julistaneet, mukaan lukien itsensä. Juuri tällaisen kaltaista uskonnollista pyhää suojaamaan on monissa lakijärjestelmissä jumalanpilkkapykäliä.
Koraanin polttaminen, pyhitetyn ehtoollisleivän tuhoaminen, Muhammedin piirtäminen, sianlihan syöminen, muu ”kielletty” tai ”loukkaava” toiminta: vaikka näiden pyhien asioiden kunnioittamista uskonnon sisäinen logiikka vaatisikin, on niiden kunnioittamisen vaatiminen kyseisten uskontojen ulkopuolisilta henkilöiltä, eli ihmisiltä jotka eivät kyseisiä tabuja noudata tai pidä pyhänä, vähintäänkin kyseenalaista. Ihmiset ja ihmisryhmät loukkaantuvat, toiset herkemmin kuin toiset. Oikeus olla loukkaantumatta ei kuitenkaan ole yleismaailmallinen ihmisoikeus. Yksilön vapauksia ei rajoiteta eikä mitään konkreettista pahaa tapahdu vaikka toiset ihmisryhmät tekevät julkisesti tiettäväksi olevansa eri mieltä uskonnollisten pyhien asioiden pyhyydestä. Mutta mitä loukkaantumisista on seurannut on ollut traagisempaa: väkivaltaan turvautuminen ja ihmishenkien menettäminen, vain siksi että fanaatikkojen kanssa ollaan eri mieltä, että heitä ei kunnioiteta. Toinen suuri tragedia ovat ne maltilliset, uskovat tai uskonnottomat, joiden mielestä asioiden avoimen kritisoinnin ja julkisen erimielisyyden, demokratian kulmakivien, tulisi jollakin tasolla olla alisteisia ääriuskovaisten herkkyydelle sietää eriäviä mielipiteitä, loukkaaviakin sellaisia.
Tarkoituksellisen jumalanpilkan, kuten mahdollisesti tähän piirroskilpailuumme osallistuvien töiden, ensisijainen tarkoitus ei usein olekaan pilkata tai loukata herkästi loukkaantuvia ja siten osoittaa senkaltaisen loukkaantumisen naurettavuus ja järjettömyys, vaan ennemmin juhlia ja puolustaa sananvapauttamme ja korostaa uskonnollisten väitteiden kyseenalaistamisen tärkeyttä. Ainoa ilmaisu joka tarvitsee puolustamista on sellainen joka loukkaa jotakuta, sillä mitä kukaan ei yritä tukahduttaa sitä ei myöskään tarvitse suojella.
(Sivuhuomiona ja hupaisena yhteensattumana: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän huhtikuussa kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa näkyvyyttä saava ”Lasten Pyhä” –piirroskilpailu on ollut selkeästi tiettyjen Raamatun säkeiden ohjattua kuvitusta, työt on otsikoitu teemoin ”...suurin niistä on rakkaus.” Turun vapareiden Piirrä Pyhä- kilpailu lähtee hyvin erilaisista lähtökohdista. ”...suurin niistä on sananvapaus?”)
Jumalanpilkkalakien tarkoituksesta ja käytöstä
Jumalanpilkkalakien, sekä muita uskonnollista loukkausta koskevien lakien, tarkoitukseksi annetaan usein yhteiskunta- ja uskonrauhan ylläpitäminen. Tämä logiikka on käytössä YK:ta myöden, ja sen puolustajat pitävät kyseisiä lainsäädäntöjä osana yleismaailmallisempaa ihmisoikeuslainsäädäntöä. Kyseisen logiikan mukaan uskontojen kunnianloukkaus on uskovia ryhmiä syrjivää sekä heikentää kyseisten ryhmien mahdolisuuksia uskonvapauteen. Tutkimukset kuitenkin osoittavat toista. Jumalanpilkkalakien käytön on todettu ennemminkin johtavan perusihmisoikeuksien loukkauksiin kuin niiden puolustamiseen. Ei voida kiistää etteikö uskonnonvapautta rajoitettaisi ja loukattaisi nyky-yhteiskunnissa, ja etteikö yksilöiden uskontoon kohdistuvaa syrjintää tapahtuisi runsaastikin. Väite, että uskontoon kohdistuvat loukkavat tai kriittiset puheet rajoittaisivat uskovien mahdollisuuksia vapaasti harjoittaa uskontoaan sen sijaan on yksiselitteisesti väärä. Kaikki ihmisoikeudet ovat toisistaan riippuvaisia ja toisistaan erottamattomissa, ja sananvapaus on muillekin vapauksille elintärkeä, myös uskonvapaudelle. Ei ole myöskään todisteita siitä että uskontojen loukkaamisen kielto auttaisi uskonvihan liennyttämisessä, sillä jumalanpilkkalakien käyttö näyttää ennemminkin lietsovan ja pahentavan yhteiskunnallisia konflikteja kuin estävän niitä.
Jumalanpilkkalait ovat myös hyvin laveasti määriteltyjä ja siten tulkinnanvaraisia. Tarkkojen kriteerien puuttuminen johtaa väistämättä sattumanvaraiseen toimeenpanoon, syyttäjien mielivaltaan. Jumalanpilkkalait ovat aina myös jo määritelmällisestikin syrjiviä, sillä kunkin valtion lait turvaavat vain kyseisen valtion viralliseksi tunnustamat uskonnot, esim Kreikassa lainsäädäntö estää vain Kreikkalais-Ortodoksisen uskon loukkaukset. Lakeja käytetäänkin laajasti vähemmmistöuskontojen vainoamiseen, kuten esim. Egyptissä, Indonesiassa että Pakistanissa. Valtio joutuu täten ottamaan kantaa eri uskonnollisten ryhmien pyhien kirjoitusten tulkintaan, niiden totuusväitteisiin, ja päätyykin yleensä kannattamaan suurinta lahkoa tai kovaäänisimpien johtajien vaateita. Lakien syrjivyys olikin yksi syy miksi Iso-Britannia kumosi jumalanpilkkalainsäädäntönsä vuonna 2008. Jumalanpilkkalakeja käytetään myös yhteisön vahvistamiseen ja yhdenmukaistamiseen, pitämään uskovat tarpeeksi uskovaisina, esimerkiksi pidättäytymään paastossa Ramadanin aikana.
Jumalanpilkkalakien tulevaisuus ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset
Jumalanpilkasta saatavat tuomiot ovat Suomessa huomattavasti lievempiä kuin monissa muslimivaltioissa joissa sharia-laki on voimassa, ja jossa jumalanpilkasta voi saada jopa kuolemantuomion. Länsimaisiin sivistysvaltiohin verrattuna Suomi on kuitenkin pienessä seurassa, sillä Euroopassa vain Itävallassa, Tanskassa, Kreikassa, Italiassa, Alankomaissa, Liechtensteinissa ja San Marinossa on jumalanpilkka lailla kielletty. Erikseen voi uskonnollinen loukkaus olla kriminalisoitua, ja näin on Suomen lisäksi seuraavissa Euroopan valtioissa: Andorra, Kypros, Kroatia, Czech, Tanska, Espanja, Saksa, Kreika, Islanti, Italia, Liettua, Norja, Alankomaat, Puola, Portugali, Venäjä, Slovakia, Sveitsi, Turkki ja Ukraina. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous totesi vuonna 2007 että Euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa jumalanpilkan ei tulisi olla rikos kansallisessa rikoslainsäädännössä. Seuraavana vuonna Euroopan neuvoston Venetsian komissio, perustuslakiasiantuntijoista koostuva neuvoa-antava elin, oli samoilla linjoilla. Raportissaan sananvapauden ja uskonnonvapauden suhteesta komissio korosti eroa jumalanpilkan, uskonnollisen loukkauksen sekä uskonnolliseen vihaan kiihottamisen välillä, ja suositti jäsenvaltioitaan poistamaan jumalanpilkkalainsäädännön.
Kiihottaminen vihaan, olkoon sitten syynä uskonto, rotu tai muu yksilöä tai ryhmää määrittävä tekijä, on mahdollista kriminalisoida, sillä kansainväliset ihmisoikeussopimukset antavat mahdollisuuden rajoittaa sananvapautta jos se on välttämätöntä, ei siis vain mikäli se olisi käytännöllistä, sopivaa tai järkevää. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on todennut vuonna 1976 että vaikka ilmaisu olisi häiritsevää, loukkaavaa ja järkyttävää, on se suojattua, sillä ilman senkaltaisen ilmaisun hyväksymistä ei olisi demokraattista yhteiskuntaa. Jumalanpilkkalakien olemassaolo, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, saa ihmisoikeudet heittämään häränpyllyä sillä niitä käytetään ihmisten puheiden ja tekojen rajoittamiseen aineettomien ideoiden suojaamiseksi. Ihmisten yhdenvertaisuus ja laillisuusperiaate uhrataan uskonnollisen oikeaoppisuuden ja subjektiivisen paheksunnan alttarille.
Kevyttä iltalukemistoa mikäli jumalanpilkkalakien ja sananvapauden suhde kiinnostaa laajemmalti:
Freedom House: Policing Belief: the impact of blasphemy laws on human rights http://freedomhouse.org/images/File/policing_belief/Policing_Belief_Full.pdf
European commission for democracy through law (Venice commission) report on the relationship between freedom of expression and freedom of religion: the issue of regulation and prosecution of blasphemy, religious insult and incitement to religious hatred. http://www.venice.coe.int/docs/2008/CDL-AD%282008%29026-e.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti